Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2022.

Aikamoinen fiilis

Olin toivonut, että Colorado voittaisi Stanley Cupin, niinhän siinä sitten kävi. Just niin kuin olin toivonut, tuntuu ihan huikean hyvältä. Oli sitä varmaan moni muukin toivonut,  mutta hienolta se tuntui. Kun on hieno juhannus takana, se saa aikaan hyvän mielen.  Niin mahtavaa tää on!

Portion Boys

Portion Boys on Salossa tänään! Ja taatusti tulee yhtä hyvä keikka kuin ensimmäisellä kerralla. Mulla on hyvä fiilis siitä, miten mun päivä lähtee liikkeelle, kun tietää jo etukäteen,  mitä illalla on tulossa. Mutta ei anneta sen mennä päähän, hyvä mieli on tulossa!

Ajatukset Aspergerin oireyhtymästä

Se ei todellakaan ollut mikään hauska asia. Kuulla, että minulla on Asperger.  Kun se on niin näkyvä, siksi  en oikein olisi sitä halunnut Kyllä sitä pystyy kaikista Aspergerin aiheuttamista häiriöistä huolimatta elämään täyttä elämää. Joskus Asperger ärsyttää ja ottaa päähän,  ajattelen, miksi juuri minulla täytyy olla tällainen  tyhmä autismin kirjon juttu. Kun en haluaisi  olla autismin kirjolla,  haluaisi olla töissä, en eläkkeellä!

Selitys sunnuntaista

Äitini luuli, että kiroilin hänen särkyjään, mutta asia ei mennyt ihan niin. Minulla itsellänikin oli sormet kipeät, kun kipu niihin oli säteillyt olkapäästä. Olen usein ihmetellyt,  voiko puhelimen käyttämisestä tull paikat kipeiksi. Kyllä voi.

Aina, kun kesä on

Silloin on myös hyvä mieli. Etenkin juhannuksena on aina hyvä mieli. Silloin on se keskiyön aurinko, josta niin monet puhuvat.  Kesäkuuta on ihana viettää,  kun saa ihan kunnolla nauttia. Kyllä se kesä sieltä tulee!

Miten minä voisin olla maanvaiva?

Kun olin viimeksi vappuna ollut Hookissa ja nyt lauantaina taas oltiin. Kyllä.mä uskoisin, että ei Hookin henkilökunta pidä minua maanvaivana, vaikka useamminkin kävisi. Kyllä mä nyt sen ymmärrän,  että ei kannata käydä liian usein, silloin on melko varnaa, että sen maanvaivan maineen saa. Siihen on aika iso todennäköisyys!

Lastenlaulusuosikkini

Kyllä se tuo Piippolan vaarin talo on. On ollut ihan omasta lapsuudestani asti. Siihen on mahdollista lisätä omia eläimiä, netistä katsoin, millainen kissa on, siellä oli miau miau,  sen voi laulaa myös mau mau tai nau nau. Kyllä noita vanhoja lastenlauluja kantaa mukana,  ihania muistoja omasta lapsuudestani.

Onko minun pakko?

Huutaa ja metelöidä, kun voisin puhua kauniisti? Pitäisi pystyä parempaan käytökseen kuin mitä se on viime päivinä ollut.  Olen yrittänyt kuunnella joka ainoan neuvon, ei äiti sillä mitään pahaa tarkoita. On pakko myöntää,  että aina niitä ei tule kuunneltua, vaan välillä mennään melkoisen uhkarohkeasti eteenpäin.