Lapsuudestani ja nuoruuden kotiseutu, joka ei unohdu koskaan. Rakkaus Taalintehdasta ja yleensäkin Kemiönsaarta kohtaan ei häviä minnekään eikä sen pidäkään hävitä. Kuukauden päivät tässä täytyy vielä odottaa, ainakin niin kauan, että ystäväni ehtii kunnolla toipua silmäleikkauksesta. Tänään mä vaan olen onnellinen. Nyt mennään!
Kommentit
Lähetä kommentti