Aikamoistahan se on, kun olen just ehtinyt linja-autoasemalle, tulee puhelinsoitto, että olen unohtanut kukkaroni. Ja sittenhän siinä tulee manattua sitä, kun ei taaskaan ollut ajatus mukana. Asperger-ihmiselle kun tuppaa helposti käymään niin, että ajatus ei aina ole mukana. Ollaan nyt ainakin vähän paremmaksi tultu , mutta aina välillä käy näin.
Kommentit
Lähetä kommentti