Pakkohan mun on hyväksyä se, että mulla on Aspergerin oireyhtymä, mutta ei kai niitä lieveilmiöitä ole pakko hyväksyä. Ei ainakaan sitä, että ruokapöytä on minun puoleltani sotkuinen. Kyllä mä olen hyväksynyt Aspergerin heti diagnoosin tultua, mutta en vaan halua, että ruokailun jälkeen ruokapöytä on täynnä sotkua. Ja kaikki suupielten pyyhkimiset ja muut ylimääräjutut, nii en hyväksy.
Kommentit
Lähetä kommentti